JUHO SANKAMO

Näinä aikoina moni miettii, mihin tämä maailma on menossa. Mitä tästä kaikesta seuraa? Minkälaista tuhoa korona lopulta tulee jättämään jälkeensä? Mitä vaikutuksia laajalla lockdownilla tulee olemaan kotimaamme talouteen? Kuinka paljon valtio voi viedä pois ihmisten perusvapauksia pandemian vuoksi? Mitä on käynyt totuudelle? Fake news on uusi käsite. Ilmastonmuutoskin jännittää.

Katolisessa uskossa lopunajan perustapahtumat ilmaistaan jo uskontunnustuksessa. Jeesus Kristus tulee kerran takaisin kunniassa ja kirkkaudessa. Hän tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Silloin kuolleet heräävät haudoistaan. Katolisessa kirkossa korostetaan myös, että kirkko tulee käymään läpi kovan koetuksen ennen Kristuksen paruusiaa. (Katolisen kirkon katekismus 675.) Jeesus puhuu ahdingon ajasta:

Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan. Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään. (Matt. 24:21.)

Jeesuksen aikaisessa juutalaisuudessa lopunajan ahdinko ja Messiaan synnytyskivut olivat hyvin yleisiä aiheita, kun käsiteltiin lopunaikaa. Jumalan valtakunta murtautuisi esille valtavien kipujen kautta. Oikeastaan Jeesuksen missio sopii juuri tähän odotukseen. Nimittäin juuri ristillä kuollessaan Messias halveksittuna ja hylättynä astui lopunajan ahdistusten myrskyn silmään. Silloin aurinko pimeni. Juuri kun Jeesus näytti epäonnistuneen täydellisesti, Jumalan voitto olikin murtautumassa esiin. Tätä Herraa kirkko seuraa:

Kirkko astuu Jumalan valtakunnan kirkkauteen vain viimeisen pääsiäisen kautta, jossa se seuraa Herraansa hänen kuolemassaan ja ylösnousemisessaan. Valtakunta ei siis toteudu siten, että kirkko saavuttaisi jatkuvasti kehittymällä riemuvoiton historiassa, vaan siten, että Jumala voittaa pahuuden voimien viimeisen hyökkäyksen. (KKK 677.)

Jeesus tulee, oletko valmis?

Lopunajan käsitteissä on joitakin vierasperäisiä ja kummallisia sanoja, kuten paruusia ja maranata. Paruusia, tuo kreikkalainen sana esiintyy Jeesuksen lopunajan puheessa neljä kertaa: Matt. 24:3, 27, 37, 39. Jeesus sanoo: ”Niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tuleminen.” Sanana paruusia on tuttu antiikin Rooman poliittisesta kielenkäytöstä. Sillä viitataan usein siihen, kun keisari ja kuningas saapuu kunniallisesti kaupunkiin. Silloin hänen palvelijansa kiiruhtaisivat ottamaan hänet vastaan tullakseen sitten yhdessä kaupunkiin juhlasaatossa.

Apostoli Paavali kirjoittaa Kristuksen paruusiasta näin: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan.” (1. Tess. 4.) Paavali siis ajatteli, että uskovaiset jollain mystisellä tavalla nousevat ottamaan Herran vastaan, kun hän tulee kunniassa ja kirkkaudessa. Silloin, toisaalta, jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli on tunnustava, Isän Jumalan kunniaksi; Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:10–11.)

Avaa sydämesi ovi Kristukselle

Katolisessa kirkossa uskotaan todella vahvasti Kristuksen läsnäoloon meidän kanssamme. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Kristus tulee luoksemme? Onko hän siis, tällä hetkellä, poissa luotamme? On hyvä huomata, että sana paruusia tarkoittaa kirjaimellisesti läsnäoloa. Paruusian eli läsnäolon vastakohtana on apouusia eli poissaolo. Pyhä Bernhard Clairvaux’lainen opetti 1100-luvulla, että Kristus tulee luoksemme kolmella tavalla. Ensiksi, noin 2000 vuotta sitten, Herra tuli nöyrästi Betlehemiin syntyen ihmiseksi. Lopunajan täyttymyksenä hän tulee kunniassaan paruusiassa. Silloin kaikki näkevät hänet. Tässä Betlehemin ja paruusian välissä hän haluaa tulla sinun sydämeesi. Näin ollen lopunajan kunniakas paruusia koskisi jotain, mitä on sydämessäsi – mikäli siis Kristus asuu siellä.

Kolossalaiskirjeessä Paavali ei käytä sanaa paruusia, vaan sanaa, joka tarkoittaa ilmestymistä. ”Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.” (Kol. 3:4.) Myös jakeessa 1. Joh. 3:2 puhutaan ilmestymisestä: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” Paavali kirjoittaa näin:

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. (Room. 8:18–19.)

Eli jos ajattelemme, että Kristuksen paruusia on Kristuksen läsnäoloa, niin hän todella on jo nyt kanssamme. Tulee päivä, viimeisen pasuunan kajahtaessa, jolloin Kristus, meidän elämämme, ilmestyy meissä. Silloin, Paavalin mukaan, ”me kaikki muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä…” (1. Kor. 15:51–52.) Täytyy aina muistaa, että Paavali puhuu tässä salaisuuksista – Kristuksen kunniakas paruusia ja ilmestys jää tässä ajassa mysteerin peittoon. Kyse on jostain aivan käsittämättömän ihmeellisistä asioista, joita emme vielä osaa kuvitellakaan. Siksi siitä puhutaan kielikuvin.

Kuinka meidän tulisi valmistautua odottaessamme Kristuksen kunniakasta paruusiaa? Apostoli Pietarilla on hyvä neuvo: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” (1. Piet. 3.) Katolisessa messussa, kun eukaristia asetetaan, seurakunta laulaa kaikkien pyhien kanssa, ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.” Juuri siinä, Kristus todella tulee luoksemme, salatulla tavalla. Jo alusta asti kristityt rukoilivat messun yhteydessä, Maranata! Herramme tule! (1. Kor. 16:22.)

Peto pettää

Tietysti katolinen kirkko uskoo myös jonkinlaiseen antikristuksen saapumiseen ja ilmestymiseen. Jeesus nimenomaan varoitti valemessiaista: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia.” – ”Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt. 24:4, 24.)

Jo muinaiset kristityt, kuten myös modernit Raamatun tutkijat, ovat huomanneet, että Ilmestyskirjan peto – antikristus – pyrkii jäljittelemään Jeesusta Kristusta. Kristus on Jumalan Karitsa – niinpä peto pukeutuu lampaan vaatteisiin. ”Sillä [eli pedolla] on kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet.” (Ilm. 13:11.) Todellinen Karitsa on verellään ostanut Jumalalle ”ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kan­soista ja maista” (Ilm. 5:9), kun vuorostaan Pedon valtaan annettiin ”kaikki heimot, kansat, kielet ja maat.” (Ilm. 13:7.) Taivaallisessa jumalanpalveluksessa kerubit ja 24 vanhinta heittäytyvät maahan ja antavat kunnioituksensa Karitsalle (Ilm. 5), kun taas toisaalla, ei taivaassa, ”kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He ku­mar­sivat myös petoa ja sanoivat: – Kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan?” (Ilm. 13:4.)

Ilmestyskirjassa Jeesusta ylistetään sanoen, että hän on se, ”joka oli ja joka on ja joka on tu­leva” (1:8; 4:8; 11:17; 16:5). Petoa vuorostaan harhautetut ihmiset ylistävät samankaltaisin ilmauksin: ”se on ollut eikä si­tä enää ole, mutta se on tuleva” (17:8, 11). Ilmestyskirjassa korostetaan, että Jumalan Karitsa elää, vaikka hänet on lävistetty ja teurastettu (5:6). Pedosta vuorostaan todetaan, että se elää vaikka ”yk­si pedon päistä oli saanut surmaniskun, mutta haava oli parantunut.” (Ilm. 13:3.) Maailma ih­met­telee tätä petoa, sillä sen ”kuolinhaava oli parantunut”, sitä oli isketty miekalla, mutta nyt se oli vironnut henkiin. (Ilm. 13:12, 14.)

Jo kirkkoisä Hippolytus (170–236), huomasi, Ilmestyskirjan pohjalta, että peto matkii Karitsaa. Näin tuo toisella vuosisadalla vaikuttanut piispa kirjoittaa:

Pettäjä yrittää jäljitellä kaikissa asioissa Jumalan Poikaa. Kristus on leijona, niinpä antikristus on leijona. Kristus on kuningas, niinpä myös antikristus on kuningas. Pelastaja näyttäytyi lampaana, niinpä myös hän, samaan tapaan, näyttäytyy lampaana, vaikka sisällään hän on susi.                

Sielujen pelastus

Kaiken kaikkiaan katolisessa katekismuksessa kirkolle viitoitetaan tietä maailman ahdinkojen keskellä todellista Kristusta seuraten. Näin katekismuksessa todetaan:

Pahin uskonnollinen petos on Antikristuksen petos, eli valheellinen messiaanisuus, jossa ihminen korottaa itsensä kaiken herraksi Jumalan ja hänen lihaksi tulleen Messiaansa sijaan. Tämä Kristusta vastaan nouseva petos näkyy jo maailmassa joka kerran, kun ihminen väittää saavuttavansa historiassa messiaanisen toivon täyttymyksen, joka ei kuitenkaan voi toteutua ennen kuin historian jälkeisessä eskatologisessa hyvän ja pahan erottamisessa. Tämän vääristetyn kuvan Jumalan valtakunnan lopullisesta tulemisesta jo historiassa kirkko on hylännyt ennen kaikkea sekularisoituneen poliittisen messianismin muodossa, jonka kirkko näkee sisintään myöden perverssiksi, mutta myös sen lievemmässä muodossa, jota kutsutaan millenarismiksi. (KKK 675–676.)

Maailmassa on paljon ongelmia, joihin tarvitaan apua: ilmastonmuutos, köyhyys, rasismi, eriarvoisuus, sodat, työttömyys, sairaudet… Maailman pelastamisen sijaan kirkon ensisijainen tehtävä on kuitenkin sielujen pelastus. Kirkon ydinasia liittyy syntien anteeksiantoon ja Kristuksen evankeliumiin. Lopunaikoihin liittyy paljon asioita, joita emme tiedä tai ymmärrä. Pari asiaa on varmaa: katolinen kirkko tulee viettämään Herran ateriaa, eukaristiaa, ”siihen asti kun hän tulee” (1. Kor. 11:26). Samoin, ”sitä ennen”, kuin hän tulee kunniassaan, ”on evankeliumi julistettava kaikille kansoille.” (Mark. 13:10.) Katolisessa vartissa – Radio Deissä – haastattelin syksyllä isä Tuomas Nyyssölää, ja hän totesi, että katolisen kirkon ydin löytyy Jeesuksesta Kristuksesta, messusta ja missiosta. Niinpä, ja nämä ovat aivan ytimessä myös lopunaikoina.

P.S. Pidän Radio Deillä ohjelmasarjaa, jossa on lyhyitä opetuksia lopunaikaan liittyvistä teemoista. Tämä Jeesus saapuu Öljymäelle -ohjelma tulee Radio Deiltä torstaisin klo 14:45. Katolinen vartti tulee Radio Deiltä sunnuntaisin klo 17:30.