Onnistunut muutos – uushenkisyys ja kristillinen self help?

JOONA KORTENIEMI

Harri Virolainen & Ilkka Virolainen, Onnistunut muutos: sisäisestä muutoksesta ulkoiseen muutokseen, Viisas Elämä, 2019.

Koetko, että et ole saavuttanut täyttä potentiaaliasi? Haluaisit kouluttautua, edetä uralla tai vaihtaa alaa, mutta häpeä, epäonnistumisen pelko ja pessimistinen ajattelu kahlitsevat sinua. Haaveiletko aloittavasi terveemmän ja urheilullisemman elämän, mutta suklaakakku ja Netflix-sarjat voittavat, kun pitäisi lähteä salille tai lenkkipolulle?

Haluaisit ehkä matkustella, tutustua ihmisiin, oppia uusia kieliä ja seikkailla, mutta päiväsi kuluvat tyhjänpäiväiseen somettamiseen. Onko sinulla riippuvuuksia tai paheita, jotka rumentavat elämää ja tekevät siitä masentavaa, mutta joista on vaikea päästä eroon?

Vuoden alku on uudenvuodenlupausten ja elämäntapamuutosten aikaa. Tutkimusten mukaan pysyvien muutosten tekeminen on kuitenkin haastavaa. Siksi ne kannattaa toteuttaa realistisesti ja suunnitelmallisesti. Avuksi siinä voi ehkä olla Harri Virolaisen & Ilkka Virolaisen Onnistunut muutos: sisäisestä muutoksesta ulkoiseen muutokseen. Se tarttui kainalooni Suomalaisesta Kirjakaupasta viime keväänä. Lukukokemus herätti monenlaisia ajatuksia self help – kirjallisuudesta ilmiönä, sen taustalla usein vaikuttavasta uushenkisyydestä sekä ilmiön mahdollisuuksista kristillisen uuden evankelioimisen näkökulmasta. Jaan niitä hiukan vuodenalkajaisiksi.

Kirjailijat ja kirja

Ensin hiukan kirjailijoista ja itse kirjasta. Harri ja Ilkka Virolainen ovat tamperelaissyntyiset identtiset kaksoset. He ovat molemmat suorittaneet neljä maisterintutkintoa ja yhden tohtoraatin. Kyseisen kirjan lisäksi he ovat kirjoittaneet yhdessä vinon pinon samantapaisia self help-oppaita, joiden aihepiiri vaihtelee anteeksiantamisesta mielen voimaan urheilussa. Suurimman osan kirjoista näyttää kustantaneen kustannusosakeyhtiö Viisas Elämä (aiemmin Basam Books), joka on keskittynyt erilaisten populaaripsykologiasta, uushenkisyydestä tai idän uskonnoista ammentavien hyvinvointi- ja elämäntaito-oppaiden julkaisemiseen.

Onnistunut muutos oli ensimmäinen tutustumiseni tähän nykyisin hyvin laajalle levinneen ”viisauskirjallisuuden” genreen, jota hallitsevat – usein toisiinsa sekoittuneina – populaaripsykologia ja uushenkisyys. Jälkimmäinen on vaikeasti hahmotettava keitos vaikutteita niin idän uskonnoista, uuspakanuudesta kuin kristinuskosta.

Ilmiö henkilöityy hyvin Virolaisen kaksosissa, jotka poseeraavat kirjan takakannessa puvut päällä kertoen toimivansa elämäntaitovalmentajina niin yritysjohtajille kuin huippu-urheilijoille sekä Suomessa että ulkomailla. Samalla he medialle antamissaan haastatteluissa (1 ja 2) kertovat avoimesti näkevänsä säännöllisesti enkeleitä, tonttuja ja luonnonhenkiä ja harjoittavansa energiahoitoja.

Onnistunut muutos edustaa lähinnä populaaripsykologiaa. Kirjan kantava idea on muutoksen kolmetoista elementtiä. Mitä useampia niistä yksilö hyödyntää muutokseen pyrkiessään, sitä todennäköisempää sen onnistuminen on. Muutoksen askeleiden esittelyä ryydittävät mieleenpainuvat miete- ja iskulauseet sekä erilaisissa elämäntapamuutoksissa onnistuneiden ihmisten innostavat ”testimonyt”.

Ajattelu, visio ja suunnitelma

Ensimmäinen kolmestatoista askeleesta on Muuta ajatteluasi. Älä anna ajatustesi ja mielikuviesi hallita itseäsi vaan tule tietoisiksi niistä. Tiedosta ajattelutottumuksesi, uskomuksesi ja mielikuvasi, jotka pitävät yllä epätoivottua käytöstä ja ankeaa elämäntilannetta. Tiedosta samalla, että voit muuttaa niitä. Voit ajatella toisin ja puhua itsellesi toisin. Sen sijaan, että sanot itsellesi ”En ikinä opi tätä” tai ”Tästä tulee hirveää”, sano: ”Tästä tulee hienoa, tästä tulee kiinnostavaa, minä onnistun tässä”.

Toinen askel on Luo selkeä visio. Älä kaipaile vain jotain epämääräistä parempaa ”sitten joskus”. Selvennä itsellesi mielessäsi, mitä muutos on ja miksi se on toivottavaa. Miten se tekee elämästäsi kauniimpaa ja valoisampaa? Luomalla vision konkretisoit itsellesi, miten muuttunut elämä olisi parempaa. Näin irti päästäminen nykyisestä arjesta on helpompaa.

Kolmas on Laadi konkreettinen suunnitelma. Luotuasi vision, mieti tarkasti konkretian tasolla, mitä siihen pääseminen vaatii. Jos haluat uuden ammatin, ota selvää, millaisia opintoja se vaatii ja missä niitä voi opiskella. Ota selvää opinahjon pääsykoeaikataulusta. Tilaa pääsykoemateriaali ja kalenteroi itsellesi realistinen lukuaikataulu. Tai jos haluat liikkua enemmän, ota selvää lähialueen kuntosaleista, uimahalleista ja lenkkipoluista. Hanki tarvittavat kortit ja varusteet ja suunnittele realistisesti, kuinka paljon aikaa voit omistaa harrastuksellesi.

Tunteet ja identiteetti

Neljäs askel on Huomioi tunteet muutoksessa. Elämänmuutos herättää usein aluksi negatiivisia tunteita: stressiä, pelkoa ja epävarmuutta. Muutos voi tuntua ikävältä ja entinen elämä houkuttelevalta. On tärkeää, ettei kiellä tai pakene tunteitaan vaan suhtautuu niihin myötätuntoisesti ja ymmärtävästi. Samalla voi lempeästi ohjata tunteitaan huomaamaan, että todellisuudessa entinen elämä on ankeaa ja epätyydyttävää ja muuttunut elämä pitkällä tähtäimellä mielekkäämpää ja valoisampaa. Vaikka muutos voi aluksi tuntua suorittamiselta, todellisuudessa se on irti päästämistä ja vapautumista aiemmista kahlitsevista raameista.

Tämän ymmärtämisessä voi auttaa, jos pyrkii hahmottamaan muutosta positiivisen eikä negatiivisen kautta. Esimerkiksi alkoholista eroon pyrkiessään ei kannata hahmottaa asiaa niin, että nyt minun täytyy elää ilman sitä koko loppuelämäni. Sen sijaan voi ajatella niin, että nyt saan jättää taakseni kaikki alkoholin elämälleni aiheuttamat ongelmat. Lasin ääressä istumisen sijaan tehdä kaikenlaista parempaa ja mielekkäämpää: katsoa vaikkapa iltaisin perheeni kanssa hauskoja elokuvia ja laittaa heidän kanssaan hyvää ruokaa.

Viides askelmerkki on Ymmärrä identiteetin rooli muutoksessa. Meillä jokaisella on identiteetti, tietynlainen käsitys itsestämme, joka on muodostunut aiempien kokemustemme ja muilta ihmisiltä saamamme palautteen pohjalta, erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Usein muutosyritykset kariutuvat siihen, että syvään juurtuneen identiteettimme mukaan emme pysty johonkin: ”Onhan se nähty, ettei minusta ole lopettamaan tupakointia” tai ”Isäkin sen jo sanoi, että minulla on lyhyt pinna”. Identiteetti ikään kuin toteuttaa itseään. Muutosta auttaa huimasti, jos tiedostaa identiteettinsä ja ymmärtää, ettei minun ole pakko nähdä itseäni tietyllä tavalla. Olen vapaa ja voin suhtautua mahdollisuuksiini avoimesti.

Tuumasta toimeen

Kuudes – ja tärkein – muutosaskel on: Ryhdy toimeen ja pidä yllä tuloksekasta toimintaa. Lopulta muutos konkretisoituu reaalimaailmaan vain tekemällä päivittäin valintoja, jotka edistävät sitä. Jos haluaa päästä eroon alkoholista, on jätettävä pullo yhä uudelleen ostamatta. Jos haluaa olla urheilullinen, on pakattava kassi ja lähdettävä salille. Jos haluaa oppia uuden kielen, siihen ei ole muuta oikotietä kuin opiskella sitä sana sanalta ja lause lauseelta.

Seitsemäs on Mittaa muutosta. Jos muutosta on mahdollista mitata, usein niin kannattaa tehdä. Näin muutosprosessi ja siinä eteneminen pysyy selkeänä ja konkreettisena. Vaikka tulisi retkahduksia, lankeemuksia ja takapakkeja, älä masennu vaan jatka eteenpäin. Älä moiti ja syytä itseäsi vaan suhtaudu epäonnistumisiin analyyttisesti ja ota ne oppimiskokemuksina.

Arvot, ympäristö ja seura

Kahdeksas muutosaskel on Hyödynnä arvoja muutoksessa. On tutkittu juttu, että ihminen voi sitä paremmin, mitä johdonmukaisemmin hän toimii omien arvojensa mukaisesti. Arvojen vastainen toiminta aiheuttaa sisäisen ristiriidan, joka väistämättä vaikuttaa negatiivisesti itsekunnioitukseen ja kokemukseen oman elämän mielekkyydestä.

Niinpä myös muutosprosesseissa kannattaa etsiä motivaatioita omista arvoista. Kannattaa selvittää itselleen, mitä arvostan ja mitä minun olisi syytä arvostaa, ja pyrkiä elämään sen mukaan. Jos arvoihisi kuuluu rehellisyys, älä suostu toimimaan epärehellisesti. Jos terveys on sinulle tärkeä, pyri elämään terveellisesti. Muutosprosessin aikana muistuta itseäsi siitä, että omia arvojasi vastaavan muutoksen myötä tulet enemmän todelliseksi itseksesi.

Yhdeksäs askel on puolestaan Hyödynnä ympäristöä muutoksessa. Voit pyrkiä muokkaamaan myös ympäristöäsi – esimerkiksi omaa kotiasi – sellaiseksi, että se tukee muutosta. Jos pyrkimyksesi on pudottaa painoa, pidä huoli, että kotonasi on vain terveellisiä, vähän kaloreita sisältäviä herkkuja. Urheiluvälineitä voi laittaa näkyvästi esille, niin että ne tukevat uutta identiteettiä ja niitä on tarvittaessa helppo käyttää.

Kymmenes askel on edelliseen läheisesti liittyvä Hyödynnä seuraa muutoksessa. Voit kertoa muutostavoitteestasi perheellesi ja ystävillesi ja pyytää heitä tukemaan sitä. Voit ehkä myös etsiä ystäviä ja vertaistukiryhmiä, jotka tukevat sinua muutoksessa tai jopa palkata muutosmentorin. Voit ylipäätään pyrkiä viettämään enemmän aikaa inspiroivien, aktiivisten ja positiivisten ihmisten seurassa. Ääritapauksissa sinun kannattaa ehkä myös rajoittaa tai katkaista ihmissuhteita, jotka vaikuttavat sinuun negatiivisesti. Jos esimerkiksi pyrit eroon päihteiden käytöstä, vanhojen ryyppy- tai huumeporukoiden jättäminen voi olla käytännössä välttämätöntä.

Rutiinit

Jotta muutoksesta tulee pysyvä osa elämää, on tärkeää, kuten yhdestoista askel kehottaa, luoda toimivia rutiineja. Tulee siis luoda tapoja, jotka päivittäin pitävät yllä muutokseen johtavaa tuloksekasta toimintaa: opiskelua, urheilua, raittiutta, terveellistä ravitsemusta tms.

Samalla arkea ja sen rutiineja kannattaa miettiä laajemminkin. Kuten todettiin, muutos edellyttää positiivista ajattelua ja minäkäsitystä. Addiktioilla ja huonoilla tavoilla on usein tausta negatiivisessa ajattelussa ja pessimistisessä näkemyksessä omasta itsestä ja maailmasta: oman elämänsä kokee niin surkeaksi, että on pakko jotenkin lohduttaa itseään. Niinpä voi miettiä, tukevatko pienet päivittäiset tavat positiivista vai negatiivista suhtautumista elämään.

Jos aloittaa päivän sillä, että heti herättyään lukee ensimmäiseksi työsähköpostin ja uutiset, ahdistuu työn määrästä ja maailman pahuudesta sekä jättää aamupalan väliin, ei ole ihme, jos töistä palattuaan kokee itsensä niin väsyneeksi, ettei jaksa muuta kuin ahmaista suklaalevyn ja rojahtaa illaksi tv:n ääreen. Jos sen sijaan herättyään ensimmäiseksi meditoi hetken, kokee kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä itsellä on, sanoo itselleen jotain positiivista ja laittaa kaikessa rauhassa maittavan aamupalan, virtaa todennäköisemmin riittää myös töiden jälkeen vaikka mihin.

Addiktiot sekä Minä 3.0.

Kahdestoista askel kehottaa laskemaan irti addiktioista, mitä ne sitten olivatkin. Addiktioita eivät ole vain helposti tunnistettavat päihde-, porno- ja peliriippuvuudet. Ihminen voi olla koukussa myös viihteeseen, musiikkiin, työhön, ihmissuhteisiin, erilaisiin sosiaalisiin statuksiin, omaisuuteen, tunteisiin tai erilaiseen suorittamiseen. Mille ihminen onkin addiktoitunut, aina kyse on yrityksestä paeta jollain tavalla tätä hetkeä ja siten oman todellisen itsensä kohtaamista. Usein epäonnistuneiden muutosyritysten taustalla onkin jokin addiktio ja siten kyvyttömyys olla läsnä tässä hetkessä ja omassa itsessään.

Muutos onnistuu sitä todennäköisemmin, mitä syvemmin tiedostaa addiktionsa ja päästää niistä irti. Samalla muukin elämänlaatu voi kohota huimasti. Apuvälineeksi siihen kirjoittajat suosittelevat mindfulnesia eli hyväksyvää tietoista läsnäoloa: kohtaa todellinen itsesi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja ole läsnä tässä hetkessä tekemättä sille vastarintaa.  

Kolmastoista askel on Minä 3.0. Kyse ei ole oikeastaan yksittäiseen muutokseen liittyvästä askeleesta vaan muutoksen omaksumisesta jatkuvaksi, kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi. Siis pyrkimyksestä kehittyä jatkuvasti parhaaksi versioksi itsestäni. Sen sijaan että tarkastelen todellisuutta pelokkaasti ja epäluuloisesti pyrkien varjelemaan omaa yksityistä mukavuuttani, omaksunkin elämäni paradigmaksi ilon, uteliaisuuden ja luottamuksen. Mietin koko ajan, voisinko tehdä tämän jotenkin paremmin, luovemmin ja kauniimmin.

Kristillistä arviota

Kokonaisuutena voin sanoa, että Onnistunut muutos – kirja oli monella tapaa hyödyllinen lukukokemus. Ennen sitä nyrpistelin hiukan nenääni koko genrelle. Ajattelin, että se sisältää lähinnä heikkotasoista, mukapirteää psykologiaa ja hengellisesti arveluttavaa uushenkisyyttä. Nyt ymmärrän paremmin, miksi se on suosittu.

Lukukokemuksen perusteella ainakaan ensimmäinen ennakkoluulo ei vaikuttanut paikkansapitävältä. Kirjan sisältämä psykologia ei ole mielestäni heikkotasoista vaan hyvällä tavalla populaaria ja käytännönläheistä. Aika lailla kaiken sen sisältämän pystyi hyvin integroimaan myös kristilliseen antropologiaan ja hyveoppiin.

Toinen huolenaihe – hengellisesti arveluttava sisältö – pitänee, ainakin jossain määrin, paikkansa. Ei tosin kyseisen kirjan suhteen. Kuten totesin, se oli sisällöltään lähinnä psykologiaa. Viisas elämä–kustannusyhtiö julkaisee kuitenkin neutraalien elämäntaito-oppaiden ohella myös ”kovaa kamaa”: oppaita energiahoitoihin, enkelimeditaatioon, yhteydenpitoon luonnonhenkien kanssa ja jopa noituuteen. Ainakin itse pelkään, että sellaisia harrastelevat voivat lopulta päätyä tekemisiin jopa demonien kanssa.

Kristilliset self help-oppaat?

Viimeksi mainittua on tietysti helppo paheksua. Sen sijaan olisi ehkä kuitenkin syytä kysyä, olemmeko kristittyinä tarjonneet riittävästi rakentavaa vaihtoehtoa? Se, että tavallisesta kirjakaupasta löytyy helposti hyllymetreittäin erilaisia elämäntaito-oppaita, kertoo siitä, että nykyihmisillä on valtavasti kiinnostusta kehittää itseään persoonina, mikä on kiitettävä asia. Jos ja kun pidämme idän uskonnoista tai uushenkisyydestä ammentavia oppaita arveluttavina, meidän kannattaa ennen kaikkea mennä itseemme ja kysyä, miksi jätämme markkinat niille? Miksi emme yritä ”evankelioida” tätä ilmiötä ja sen kautta ihmisiä?

Ihmiset ovat kiinnostuneita kehittämään itseään persoonina – sitten ei muuta kuin popularisoimaan perinteistä kristillistä hyve-etiikkaa! He ovat kiinnostuneita meditaatiosta, mindfulnesista ja haluavat valaistua – meillä on tarjolla huikea kristillisen mystiikan traditio kristillisine meditaatioineen, kontemplaatioineen ja sielunpohjineen (ks. edellinen kirjoitukseni siitä).

He haluavat löytää uudelleen suhteen luontoon, mikä uhkaa viedä heidät luonnonuskontojen ja noituuden piiriin. Sitten vain popularisoimaan klassista kristillistä partisipaation metafysiikkaa ja analogia entis–oppia. Sen mukaan kaikki luotu on olemassa partisipoimalla Jumalaan, joka on Oleminen itse ja heijastaa siksi analogisesti sitä ikuista Kauneutta, joka Pyhä Kolminaisuus on.

Ihmiset haluavat löytää elämälleen syvemmän merkityksen – sitten ei muuta kuin kertomaan heille, että jokainen heistä on kutsuttu, ei vähempää kuin ”tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4)! New Age – gurut  toimivat henkisinä ohjaajina yritysjohtajille ja urheilijoille. Sitten ei muuta kuin yritämme Jumalan armon avulla pyhittyä ja viisastua vielä uskottavammiksi ”guruiksi”!

Vuosi herrasmiehenä
Joonas Konstig, Vuosi herrasmiehenä, WSOY, 2017.

Toki erilaiset kristilliset kustantamot ovatkin jo julkaisseet erilaisia kristillisiä self help–oppaita. Ikävä vain, että suurin osa niistä on selvästi suunnattu suuren yleisön sijaan kristillisille sisäpiireille. Uskon, että vetävästi ja ennakkoluulottomasti kirjoittaen myös kristillisestä näkökulmasta on mahdollisesta kirjoittaa myös suurelle yleisölle.

Rohkaiseva ennakkotapaus voisi olla vaikkapa Joonas Konstigin Vuosi herrasmiehenä –kirjan saama suosio ja positiivinen huomio (ks. siitä Emilin arvio). Vaikkei kirja ollut avoimen kristillinen, muistettakoon, että herrasmiesihanne pohjautuu pitkälti kristilliseen hyve-etiikkaan. Kirjan saama suosio kertoo, että meidän traditiomme sisällöillä voi olla valtavasti kysyntää, jos vain osaamme valita oikean lähestymiskulman. Toinen esimerkki voisi olla Alexander Harvardin kirja Hyvejohtajuus. Myös se popularisoi kristillistä hyve-etiikkaa ja on saanut hyvän vastaanoton myös kristillisten piirien ulkopuolella.

Äreiden ihmisten uskonto?

Onnistunut muutos oli kiinnostava lukukokemus myös sikäli, että sen luettuani ymmärsin paremmin, miksi uushenkisyys näyttäytyy monelle länsimaalaiselle houkuttelevampana kuin kristinusko. Kirjan lähestymistavan voisi ehkä kiteyttää yhteen adjektiiviin: ystävällinen. Ihminen voi suuntautua kohden hyvyyttä, kasvaa ihmisenä, ja samalla on tilaa kokeilla, miettiä asioita ja edetä omaan tahtiin.

Tämä kaikki tietysti sisältyy myös kristinuskoon, ja ajattelen, että vielä syvemmällä tavalla kuin uushenkisyydessä. Mutta on ehkä syytä nöyrästi kysyä, kuinka hyvin se pääsee esille meidän yhteisöissämme ja tavassamme sanoittaa asioita. Ja ennen kaikkea tietysti kannattaa kysyä, kuinka hyvin se välittyy juuri minun persoonastani ja käytöksestäni.

Tein mielikuvaharjoituksen ja yritin asettua sekulaarissa perheessä kasvaneen suomalaisen nuoren aikuisen asemaan. Olisin sellainen peruskiltti ja hyväntahtoinen, kuten nuoret suomalaiset usein. Olisin kokenut vaikkapa jonkin elämänkriisin ja kiinnostunut löytämään elämälleni syvemmän merkityksen. Sen pohjalta olisin hyväntahtoisen avoin kaikelle hengellisyydelle. Tutustuisin uushenkisyyteen kirjallisuuden välityksellä sekä seuraamalla jonkin gurun tai opettajan somekanavaa. Samalla kävisin kenties jonkin kristillisen yhteisön tilaisuuksissa ja liittyisin jollekin kristilliselle somefoorumille. Kumpi näyttäytyisi uskottavampana?

Tiedostin, että parhaassa tapauksessa voisi käydä erittäin hyvin. Tiedän, että on olemassa hyvin lämpimiä, rakkaudellisia kristillisiä yhteisöjä ja niissä huikeita ihmisiä, eläviä pyhimyksiä jopa. Samalla tajusin, että voisi käydä myös aika köpelösti. Huomasin aiempaa selvemmin, että usein meidän kristittyjen tapa käsitellä asioita ei ole kovin ystävällinen ja valoisa.

Erityisesti monia somefoorumeita seuratessa kristinusko voi näyttäytyä lähinnä äreiden, stressaantuneiden ja negatiivisten ihmisten mielensäpahoittamisuskontona. Ihmisten, jotka näyttävät oikein erikoistuneen riitelemiseen, paheksumiseen, vastustamiseen ja huolissaan olemiseen. Tämä ongelma koskee minusta tasapuolisesti niin katolisia, ortodokseja kuin protestantteja sekä niin ”liberaaleja” kuin ”konservatiiveja”.

Sen rinnalla uushenkisyys ja idän uskonnot voivat näyttäytyä mielenrauhan ja henkisen kypsyyden satamana. Enkä sano tätä ylhäältäpäin: olen ollut pienen ikäni erinomaisen lahjakas stressaaja, paheksuja ja mielenipahoittaja.

Oikeastihan kristinusko on valon ja ilon uskonto. Kristinuskon ydinoppi on oppi Pyhästä Kolminaisuudesta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että Jumala – johon partisipoimalla kaikki oleva on olemassa – on itsessään rakkauden ja ilon ikuinen tanssi, kuten fransiskaaniteologi Richard Rohr asian hienosti kiteyttää. Koko todellisuus lepää siis rakkaudessa ja ilossa, rakkaus ja ilo kannattelevat sitä ja läpäisevät sen. Tulevan vuoden aikana voimme kaikki yhdessä kasvaa tämän rakkauden ja ilon tuntemisessa, niin että se loistaisi meistä yhä kirkkaammin – emmekä olisi kuin mustia pilviä sen edessä!

2 comments

    • Luen tällä hetkellä Helstenin ”Tähän olen tullut”. Vielä en ole lukenut ”Enää en pelkää”. Mutta joo, suosittelen lämpimästi ainakin tuota ”Tähän olen tullut” – kirjaa. Tosi vaikuttava ja henkilökohtainen. Sen olisi ehkä voinut myös mainita blogitekstissä Konstigin ja Harvardin kirjojen ohella.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.