OSKARI JUURIKKALA

Eräs teologiystäväni kärsi uskon kriisiä, ja vanhempi professori suositteli häntä lukemaan pyhimysten elämäkertoja. Neuvo jäi mieleeni, ja tänä kesänä päätin itsekin ottaa siitä vaarin.

Kirkko on ennen kaikkea pyhien yhteisö. Tämä on erityisen näkyvää katolisessa kirkossa, jossa koemme olevamme yhtä perhettä suuren pyhimyssuvun kanssa. Pyhien ihmisten elämän lukeminen ja mietiskeleminen vahvistaa ja sytyttää uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme. Lisäksi huomaamme, että todelliset pyhimykset eivät olleet outoja tapauksia, vaan tavallisia ihmisiä, joilla oli samanlaisia heikkouksia kuin meilläkin. Meillä ei siis ole mitään tekosyytä…

Tässä kirjoituksessa esittelen lyhyesti viisi itselleni tärkeää naispyhimystä. Miksi vain naisia? Kristuksessa me kaikki olemme toki yhtä, mutta sukupuolisuudella on tarkoituksensa Jumalan suunnitelmassa, ja se vaikuttaa myös ihmiseen kokonaisuutena, hengellisyys mukaan lukien. (Ks. aiheesta Johannes Paavali II:n apostolinen kirje Mulieris dignitatem (englanniksi) tai Katri Tenhusen hieno tiivistelmä.)

Valikoimasta puuttuu toki pyhimyksistä suurin, Jeesuksen äiti, Neitsyt Maria. Sen sijaan olen valinnut neljä Teresaa ja yhden Birgitan.1.  Äiti Teresa eli pyhä Teresa Kalkuttalainen (1910–1997). Viime vuosisadan tunnetuimpia pyhimyksiä. Intiassa eräänlainen kansallissankari. Äiti Teresan perustama Rakkauden lähetyssisaret toimii myös Suomessa. Suomeksi on julkaistu mm. Kathryn Spinkin kirjoittama elämäkerta Äiti Teresa (WSOY 1997).

Lisäksi löytyy Malcolm Muggeridgen kirjoittama henkilökuva Rakkauden lähettiläs äiti Teresa (Kirjapaja 1987). Muggeridgen kirja (joka julkaistiin englanniksi vuonna 1971) on sikäli merkittävä, että juuri se teki Äiti Teresasta maailmankuulun. Ja se on sikäli kiinnostava, että Muggeridge oli projektia aloittaessaan ateisti, jonka tavoitteena oli pikemminkin mustamaalata Äiti Teresaa, mutta pyhimyksen kohtaaminen sai hänen pasmansa sekaisin, minkä seurauksena hänestä tuli katolilainen ja Äiti Teresan innokkaimpia puolustajia.

Minuun on erityisesti vaikuttanut Äiti Teresan kuvaus siitä, että hänen ainut voimansa oli rukous ja Jeesus. Hän ei yrittänyt ratkaista maailman ongelmia, koska hän oli ”vain köyhä nainen, joka rukoilee” – mutta hän tahtoi olla ”pisara puhdasta vettä, jossa Jumala rakkaus voisi kimaltaa”. (Ks. tarkemmin täältä.)

2. Pyhä Jeesuksen Teresa eli Ávilan Teresa (1515–1582). Rukouselämän suuri asiantuntija ja opastaja. Historian kenties suurin mystikko ja vaikuttava voimanainen. Suomeksi on saatavilla Teresan huikea omaelämäkerta, Elämäni (KATT 1990). Hiljattain on julkaistu Täydellisyyden tie (KATT 2015). Kirjastoista ja antikvariaateista löytyy klassikko Sisäinen linna, jonka Seppo A. Teinonen suomensi Hengen tie -sarjaan (Kirjaneliö 1981; uusintapainos Kirjapaja 2007). Siitä löytyy tiivistelmä Vaeltaja-lehdestä. Katso suomeksi myös tämä lyhyt elämäkerta.

Vuonna 2015 vietettiin Avilan Teresan syntymän 500-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi järjestettiin Suomessakin tilaisuuksia.

Suosittelen erityisesti Teresan omaelämäkertaa (tai Marcelle Auclairin klassikkoa, joka löytyy mm. englanniksi). Siitä nimittäin välittyy kiinnostava viesti meille kaikille: Teresa kuvaa tarkasti olleensa nuorena erittäin turhamainen ja maailmallinen – eikä siinä kaikki, vaan luostariin mentyäänkin hän kertomansa mukaan eli useiden vuosien ajan varsin itsekkäästi ja mukavuudenhaluisesti, kunnes tapahtui hänen ”toinen kääntymyksensä”. Pyhäksi ei synnytä, eikä pyhyyden tietä tarvitse aloittaa 4-vuotiaana (niin kuin vaikka pianonsoittoa), vaan meillä on kaikilla mahdollisuus, elämämme loppuun saakka, ja Jumala haluaa tehdä suuria jokaisessa meistä…

3. Ruotsin (tai ”Ruotsi-Suomen”) pyhä Birgitta (1303–1373). Pohjolan keskiaikainen voimanainen, monessa suhteessa verrattavissa Katariina Sienalaiseen (1347–1380). Perheenäiti, sääntökunnan perustaja, mystikko ja kirkon uudistaja. Wikipedian tarjoama elämäkerta on varsin laaja, minkä lisäksi suomeksi löytyy mm. Pyhä Birgitta. Euroopan suojeluspyhimys (Otava 2003) sekä Eila Pennasen historiallinen romaani Pyhä Birgitta (1954).

4. Pyhä Ristin Teresa Benedicta (eli Edith Stein, 1891–1942). Juutalaissyntyinen filosofi, joka luettuaan aiemmin mainitun Avilan Teresan omaelämäkerran sanoi itselleen: Tämä on totuus. Hän sai kasteen vuonna 1922 ja liittyi Karmeliittain sääntökuntaan 1934 ottaen uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa). Nimi oli myös eräänlainen enne: vuonna 1942 natsit ottivat kiinni hänet ja Rosa-siskon; molemmat kuolivat Auschwitzissa samana vuonna. Ristin Teresa on yksi kolmesta Euroopan suojeluspyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Birgitta Vadstenalaisen ohella.

Suomeksi on tarjolla Heidi Tuorila-Kahanpään teos Euroopan ikoni. Edith Steinin elämä 1891–1942 (Minerva 2003) sekä kirjoituskokoelma Pieni yksinkertainen totuus (KATT 2008). Katso tästä esittely molemmista.

Lyhyehkön akateemisen uransa aikana Edith Stein saavutti paikkansa 1900-luvun merkittävien filosofien joukossa. Hänen laaja tuotantonsa käsittelee mm. kristillistä feminismiä (englanniksi koottuna Essays On Woman) sekä ennen kaikkea fenomenologiaa – Stein oli nimittäin Edmund Husserlin oppilas ja myöhemmin avustaja ja työtoveri. (Katso hänestä Suomen johtavan fenomenologin, Juha Varton pohdintoja.) Edith Steinin tuotantoa on mietiskellyt myös 1900-luvun merkittävimpiin filosofeihin kuuluva Alistair MacIntyre teoksessaan Edith Stein: A Philosophical Prologue. Erään anekdootin mukaan MacIntyre lausui Stein-luentosarjansa päätteeksi: ”En ole aivan vakuuttunut hänen ehdottamistaan ratkaisuista, mutta hän esittää erittäin hyviä kysymyksiä.” Filosofian ja teologian harrastajat ymmärtävät, että juuri siinä on nerokkuuden siemen.

5. Jeesus-lapsen Teresa eli ”Pikku-Teresa” (Marie Françoise Thérèse Martin, 1873–1897). Ranskalainen karmeliitta, jonka elämässä ei ulkoisesti tapahtunut juuri mitään ja joka kuoli jo 24-vuotiaana. Silti hän on maailman suosituimpia ja vaikutusvaltaisimpia pyhimyksiä, ja kaiken lisäksi yksi harvoista ”kirkonopettajista”. Miksi ihmeessä? Yritä ottaa selvää lukemalla hänen omaelämäkerralliset kirjoituksensa, jotka on suomennettu otsikolla Pieni tie (KATT 2010).

(Omakohtainen lisähuomio: sain kasteen Pikku-Teresan muistopäivänä 1. lokakuuta. Helsingin Catholic Students’ Club antoi minulle kastelahjaksi Pienen tien. Luin sen aamuisilla bussimatkoillani, ja taisin herättää hämmennystä ratketessani vähän väliä lapsenomaiseen naurunremakkaan tai liikuttuessani kyyneliin… Olen siitä lähtien ollut hulluna Teresaan. Enkä ole ainoa.)