Suomalainen Luther-tulkinta

Union with Christ -kirjan kansi

Reformaation merkkivuosi huipentui Suomessa eilen juhlajumalanpalvelukseen ja reformaatiosunnuntain viettoon. Kuten monet lukijat tietävät, reformaation merkkivuosi on määrittänyt elämäni ja ajatteluni suuntaa viimeiset kolme vuotta. Tämän artikkelin julkaisuhetkellä olen, jos Luoja suo, Saksassa, jossa olen suunnitelmieni mukaan käynyt Wittenbergissä, Eislebenissä ja Augsburgissa. Merkkivuosi on saanut arvoisensa päätöksen.

Kolmivuotiseen reformaatioprojektiini on kuulunut paljon Lutheriin liittyvän kirjallisuuden lukemista. Projekti ei suinkaan ole vielä ohi, ja vaikka ensi vuonna blogillamme hallitsevat uudet aiheet, vanhan raportointiinkin menee vielä hyvä tovi. Yksi vielä käsittelemätön osaprojektini on ollut tutustua suomalaisiin luterilaisiin dogmaatikkoihin Antti Pietilään ja Osmo Tiililään. Heistä sitten joskus tulevaisuudessa lisää.

Toinen osaprojektini on ollut tutustua teologipiireissä maailmankuuluun suomalaiseen Luther-tutkimukseen. Professori Tuomo Mannermaan (1937-2015) nimeä kantava koulukunta on tuottanut suuren määrän laadukasta kirjallisuutta, josta joitain herkkupaloja ehdinkin jo esitellä aiemmalla blogillani (tässä ja tässä). Nyt vuorossa on ensimmäinen kirjamittainen englanninkielinen johdatusteos suomalaiseen Luther-tulkintaan.

Carl E. Braatenin ja Robert W. Jensonin toimittama kirja Union with Christ: The New Finnish Interpretation of Luther (Eerdmans 1998) sai alkusysäyksensä vuonna 1993 Minnesotassa pidetystä Luther-kongressista, jossa oli läsnä noin tusina suomalaista Luther-tutkijaa Tuomo Mannermaan ja piispa Eero Huovisen johdolla. Kirjan toimittajien mukaan suomalainen koulukunta on tuonut perusteellisen muutoksen totuttuihin Luther-käsityksiin.

Ekumeeninen läpimurto

Suomalainen Luther-tutkimus sai lähtölaukauksensa hyvin suomalaisesta kontekstista, nimittäin luterilais-ortodoksisesta ekumeenisesta dialogista. Mannermaa löysi luterilaisen vanhurskauttamisopin ja ortodoksisen jumalallistamisopin välisen linkin Lutherin ajatuksesta, jonka mukaan Kristus itse on uskossa läsnä (in ipsa fide Christus adest). Tämänniminen kirja ilmestyi jo 1970-luvun lopussa.

Mannermaan jälkeen tutkimusta syvensivät väitöskirjoillaan Juhani Forsberg, Risto Saarinen, Simo Peura, Antti Raunio ja Sammeli Juntunen. Rahoitusta saatiin Suomen akatemialta. Käsillä olevan kirjan ensimmäisessä ja toisessa artikkelissa Tuomo Mannermaa selittää koulukuntansa alkutaivalta ja pääajatuksia.

Tuomo Mannermaa

Mannermaa toteaa, että suomalainen Luther-tulkinta on tehnyt reformaattorista jälleen kiinnostavan. Luther näyttäytyy nyt ekumeenisesti hedelmällisenä, tiiviisti vanhan kirkon ajatteluun liittyvänä teologina, joka on samalla kiehtovan omaperäinen. Aiemmin alaa hallinnut saksalainen tulkinta ei uuskantilaisuutensa vuoksi ole sallinut mitään ontologiaa, reaalista Kristus-yhteyttä tai jumalallistamista.

Kirjan viimeisessä artikkelissa Risto Saarinen havainnollistaa saksalaisten ekumeenista ongelmaa sillä, että 25-vuotisen dialoginsa aikana Saksan evankelinen kirkko (EKD) ja Konstantinopolin patriarkaatti eivät saaneet hahmoteltua minkäänlaista yhteistä pelastusoppia. Sen sijaan Suomen ev.-lut. kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon dialogeista hahmottuu yhteinen oppi, kuten esim. Juha Pihkalan uusi kirja esittää.

Yhdysvaltalainen vastaanotto

Äskettäin edesmennyt suuri luterilainen dogmaatikko Robert Jenson (1930-2017) kirjoittaa kommenttipuheenvuorossaan Mannermaan ensimmäiseen artikkeliin, ettei voi normaaliin tapaan ensin kehua ja sitten kritisoida, sillä hänellä ei ole mitään kritisoitavaa. Myös Carl Braaten ylistää suomalaisen tulkinnan kiinnostavuutta ja ekumeenista relevanssia vastineessaan Simo Peuran ensimmäiseen artikkeliin.

Peuran kaksi artikkelia käsittelevät Mannermaan tavoin eri tulokulmista samaa ydinkysymystä eli pelastusta. Peura keskittyy Kristus-yhteyden (unio cum Christo) ja rakkauden teemoihin. Jumala nähdään suomalaisessa Luther-tutkimuksessa itsensä antavana rakkautena, mikä on hieno lähtökohta ja terve korjausliike traditiossa, jossa niin usein lähdetään liikkeelle laista, synnistä, Jumalan vihasta ja tuomiosta. (Mielenkiintoisena sivuseikkana todettakoon, että Peura kritisoi Yhteistä julistusta vanhurskauttamisopista unio-opin sivuuttamisesta.)

Pelastusoppi hallitsee suurinta osaa kirjasta, mutta hieman vaihtelua tuovat Antti Raunion ja Sammeli Juntusen artikkelit luonnollisesta laista ja metafysiikasta. William Lazareth kiittää Rauniota kommenttipuheenvuorossaan provokatiivisesta ja terveestä uudesta tulkinnasta, kun taas Dennis Bielfeldt esittää Juntusta kommentoidessaan kehujen lisäksi myös varauksia suomalaista koulukuntaa kohtaan. Tämä olikin tervetullut poikkeus.

Bielfeldtin kysymykset ovat oikeutettuja. Hän pohtii, onko suomalaisten Luther-tulkinta kenties lopulta yhtä lailla ennakkokäsitysten värittämää kuin aiempi saksalainen tulkinta. Onko esimerkiksi partisipaatio todella niin keskeinen käsite Lutherille kuin Mannermaan koulukunta haluaa ajatella? Bielfeldt viittaa myös siihen, että suomalaiset rakentavat paljon varhaisen Lutherin varaan ja väittävät sitten melko heppoisesti, että sama pätee myöhempäänkin tuotantoon.

Lopuksi

Teemu Selänne

Union with Christ on erinomainen johdatus suomalaiseen Luther-tulkintaan, joka on raivannut tiensä merkittäväksi osaksi maailmanlaajuisen Luther-tutkimuksen kenttää. Ekumeeniselle katoliselle teologille kirja on nautinnollista luettavaa, ja suosittelen sitä samanmielisille kansainvälisille kollegoille. Aivan kenelle tahansa en kirjaa lähtisi suosittelemaan, sillä se on välillä hieman vaikeatajuinen (eritoten Raunion ja Juntusen jutut ovat haastavia; Juntusen artikkelista mieleen jäi lähinnä maininta Teemu Selänteestä causa secundana).

Reformaation merkkivuonna on muisteltu sitä, mitä kaikkea reformaatio on antanut Suomelle (kirjakieli jne.). Union with Christ auttaa ymmärtämään, mitä Suomi on antanut reformaation perinnölle. Oman kolmivuotisen projektini hedelmä Katolisempi kuin luulit pyrki osoittamaan, mitä katolisuus on antanut Suomelle. Seuraavaksi kaivattaisiin enää kansainvälistä panosta siihen, mitä Suomi voisi antaa katolisuudelle. Siinäpä taas projektia kerrakseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s