Jeesus Kristus

Kristuksen reliikit – keskiaikaista krääsää vai pyhän kärsimyksen jäänteitä?

EETU MANNINEN

Kun mietitään piirteitä, jotka saavat katolisuuden näyttäytymään ulkopuolisten silmissä oudolta ja ehkä naurettavaltakin, mieleen tulevat luultavasti ainakin reliikit eli pyhäinjäännökset: taikauskoinen kansa kumartaa keskiajalla massatuotettuja esineitä, joiden väitetään liittyvän Jeesukseen tai muihin pyhiin henkilöihin.

Tämä kuva katolisuudesta on painunut syvälle protestanttiseen mielenmaisemaan. Reliikkeihin liittyvä hartaus olikin reformaattorien monin paikoin aiheellisen kritiikin kohteena. ”Reliikkejä” todellakin tehtailtiin tiuhaan tahtiin myöhäiskeskiajalla, mikä saa jotkin ajan ilmiöt näyttäytymään meidän silmissämme erittäin huvittavilta:

Esimerkiksi Wittenbergin pyhäinjäännöskokoelmiin kuului yhteensä 19 000 esinettä, joita ihailemalla sielu sai vapautuksen jopa 127 799 vuodesta kiirastulessa. Tunnetuimpia pyhäinjäännöksiä olivat pala Mooseksen palavasta pensaasta, Neitsyt Marian hiustuppo sekä maitoa Neitsyt Marian rinnasta. Wittenbergin kaupunki sai huomattavia tuloja pyhiinvaellusvirrasta, joka saapui ihailemaan pyhäinjäännöskokoelmia kiirastulesta vapautumisen toivossa. Kaiken keskellä kirkon kontrolli oli päässyt pettämään pahan kerran ja myöhäiskeskiajan reliikkikokoelmat saivat myös varsin mielikuvituksellisia täydennyksiä. Rankimmasta päästä olivat muun muassa kaksi Pyhän Hengen höyhentä ja muna, palanen lippua (varustettuna itsensä Perkeleen partakarvoilla), jolla Kristus oli julistanut helvetin voitetuksi, puolikas arkkienkeli Gabrielin siipeä, Jerikon muurit murtanut huuto (Joos. 6:20) ja puolisen kiloa tuulta, joka oli puhaltanut Elian päälle Hoorebin vuorella (1. Kun. 19:11). (Vainio 2008, 34.) 

Vaikka katolisessa reliikkeihin liittyvässä hartaudessa onkin ollut kosolti kritisoimisen aihetta, tämä ei tarkoita, että se olisi kokonaisuudessaan tuomittavaa tai että kaikki kirkon kunnioittamat reliikit olisivat väärennöksiä. Paikoitellen myös reliikkejä kohtaan osoitettu kritiikki on ollut liiallista ja yliampuvaa. Tässä artikkelissani käsittelen lyhyesti joitakin Kristukseen liittyviä reliikkejä, joita kunnioitetaan yhä kirkossa ja jotka päinvastaisesta ensivaikutelmasta huolimatta saattavat hyvinkin olla aitoja. (lisää…)

Mainokset

Kohusaarnaajan ruumis kateissa

EETU MANNINEN

JERUSALEM Julkisuudessa kohua niittänyt, viime perjantaina ristiinnaulittu profeetta Jeesus Nasaretilainen on aiheuttanut jälleen uuden skandaalin – kolme päivää kuolemansa jälkeen. Sitkeät huhut väittävät hänen hautansa olevan tyhjä, ja jotkut jopa kertovat hänen ilmestyneen heille elävänä. Mistä oikein on kysymys? Lue erikoisreportaasimme paikan päältä. (lisää…)

Pyhän viikon mietiskely

OSKARI JUURIKKALA

Jeesus ristillä, Francisco de Zurbarán (1598–1664).

Pyhä viikko eli hiljainen tai suuri viikko on alkanut. Pääsiäinen lähestyy. Mutta mitä se tarkoittaa? Miten voimme elää sitä syvemmin ja henkilökohtaisemmin?

Pääsiäinen tarkoitti alunperin juhlaa, jossa muisteltiin Israelin kansan vapaaksi pääsemistä Egyptin orjuudesta. Kristinusko näki sen merkkinä siitä, miten meidät vapautetaan synnin ja kuoleman orjuudesta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voimalla. Mutta herää kysymys: miten me voimme osallistua siihen? Onko tarkoitus vain muistella jotain, mikä tapahtui 2000 vuotta sitten? Mikä tekee siitä juhlan sinulle ja minulle?

Ehdotan seuraavaa. Ota käsiisi Raamattu. Avaa evankeliumit. Valitse niistä yksi, ryhdy lukemaan vähän joka päivä. (Tai ehkä on helpompi kuunnella vaikka matkaa tehdessä tai illalla sängyssä. Netistä ja kirjastoista löytyy hyviä ääniversioita. Tässä pari linkkiä: Matteus, Markus, Luukas, Johannes.)

Mutta älä lue niin kuin jotain kaukaista satua. Yritä samastua. Yritä kuvitella. Ajattele, että olet yksi opetuslapsista, tai yksi kuulijoista ja silminnäkijöistä – yksi monista, jotka näkevät Jeesuksen ja kohtaavat hänet. Katselet hänen tekojaan, kuuntelet hänen sanojaan. Mietit, kuka tämä mies mahtaa olla. Epäilet. Kysyt. Pohdit. Uskot, vaikka ehkä vain vähän. (lisää…)

Enkelien kirjeitä pilke silmäkulmassa

OSKARI JUURIKKALA

kirjeita

Isä Raimo Goyarrolan Kirjeitä taivaasta: Ruusukon iloiset salaisuudet enkeleiden mukaan on pieni, rosoinen timantti, joka sopii erinomaisesti lapsenmielisille sieluille joulun mietiskelyä varten. Luin teoksen ensi kerran viime joulun tienoilla. Se hämmensi, ärsytti ja ihastutti. Päätin kirjoittaa siitä Katolista hapatusta -blogiimme sopivana hetkenä, joka on nyt tullut.

Kirjan tekijä on baskimaalainen katolinen pappi, joka tuli Suomeen runsaat 10 vuotta sitten ja toimii tällä hetkellä yleisvikaarina Helsingin hiippakunnassa. Hän on aiemmalta ammatiltaan lääkäri ja on suomeksi julkaissut pienen teoksen eutanasiasta. Kirjeitä taivaasta tuo esille toisenlaisen näkökulman: hartaan ja samalla lapsekkaan humoristisen.

Kirjalliselta muodoltaan teos on vaatimaton ja hieman rosoinen. Lisäksi se herätti ainakin minussa paikoitellen pientä vastustelua, tyyliin ”no ei kai se nyt noin ollut!”. Mutta kun jatkoin lukemista, kirja vei pikku hiljaa mukanaan ja lopulta valloitti sydämellisyydellään.  (lisää…)

Augustinuksen joulusaarnat – retoriikan mestari paradoksien äärellä

EETU MANNINEN

Augustinus, Jumala syntyi ihmiseksi (Perussanoma 2016)

Perussanoma julkaisi viime jouluksi saarnakokoelman, johon sisältyy kaikki Augustinuksen (354-430) joulusaarnat. Mukana on myös saarnoja, jotka on perinteisesti yhdistetty Augustinukseen, mutta joita nykytutkimus ei enää pidä Hippon piispan itsensä kirjoittamina. Saarnat on suomentanut Timo Nisula, ja jälki on tuttuun tapaan sujuvaa ja helppolukuista.

Sain kokoelman käsiini viime tammikuussa ja luin ohuehkon kirjan lähes yhdeltä istumalta. Koska teoksen teema on vahvasti sidoksissa jouluun, päätin kuitenkin siirtää arvion seuraavaan joulunaikaan.  Kirjan voi nähdäkseni huoletta arvioida vuoden myöhässä, koska sen sisältö on ajatonta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että se on hyvästä hengellisestä kirjallisuudesta ja kirkkoisistä pitävälle oiva joululahja vuodesta toiseen. (lisää…)

Top 5 jumalalliset ammatit

EMIL ANTON

Jeesus Joosefin pajassa. Georges de La Tourin (1593-1652) maalaus

Kesäloman jälkeen voi yhdelle jos toisellekin olla vaikeaa palata taas töihin ja motivoitua arjen raatamiseeen. Viime viikolla mainittu pyhä Josemaría Escrivá puhui itsekieltäymyksen lisäksi paljon myös työn pyhittämisestä, ja tämä ajatus onkin auttanut lukemattomia ihmisiä näkemään työnteossa jotain paljon syvällisempää, arvokkaampaa ja merkityksellisempää kuin pelkkä rahan ansaitseminen tai yhteiskunnallisen velvollisuuden suorittaminen.

Tällä viikolla ajattelin tuoda työssä pyhittymisen ajatukseen uutta konkretiaa listaamalla Top 5 jumalalliset ammatit. Ammatit eivät tietenkään ole missään arvo- tai pyhyysjärjestyksessä, ja itse asiassa on vaikea valita vain viittä. Siksi olen välillä kuvannut ammattikuntaa parilla sanalla tai ryhmitellyt useampia laajemman otsikon alle. Listan pointtina on lähinnä rohkaista itse kutakin miettimään niin oman kuin lähimmäisenkin ammatin teologista merkitystä. (lisää…)

Jesuiittapappien pyhiinvaellus Jeesuksen jalanjäljissä

EETU MANNINEN

James Martin, S.J.

Mitä saa kun yhdistää matkakertomuksen, eksegeesin ja hartauskirjan? Vaikka monessa kirjassa yhdistellään näitä elementtejä, nämä kaikki kolme piirrettä tulevat poikkeuksellisen luontevasti ja viihdyttävästi esille James Martinin kirjassa Jesus: A Pilgrimage (HarperOne 2014, 538 s.). Martin on amerikkalainen jesuiittapappi, joka työskentelee jesuiittojen America-lehdessä. Huhtikuussa 2017 paavi Franciscus nimitti hänet neuvonantajaksi Vatikaanin tiedotusasioiden sihteeristöön.

Kirjassaan Martin kertoo ystävänsä ja pappikollegansa George Williamsin kanssa tekemästään pyhiinvaelluksesta Pyhälle maalle Jeesuksen jalanjäljissä. Matkakertomus on kirjoitettu viihdyttävästi, vaikkakin paikoin mielestäni turhan amerikkalaistyyppisen tunteikkaaseen ja maireaan sävyyn. Teos ei ole kuitenkaan pelkästään eikä edes ensisijaisesti matkakertomus, vaan pyhiinvaellus tarjoaa kerronnallisen kehyksen kirjan pääaiheelle: Jeesus Nasaretilaiselle. (lisää…)